tiistai 10. lokakuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: kesäkuusta elokuuhun

Ensimmäiseksi pahoittelen kesän ajan haastetyökoosteiden puuttumista! Kesä meni kovalla temmolla ja haasteen emäntä olikin niin kiireinen, ettei kerinnyt blogia juuri päivitellä saati käsitöihin kunnolla paneutua. Syksyyn tultiin ja tajusin, että olisi todella aikaa vievä homma koota koko kesän haastelinkit jokaiselta osallistujalta. Joten...

OSALLISTUJAT HUOM! Pyytäisin Teiltä hieman apua. Eli jokainen osallistuja voi halutessaan laittaa kesä-, heinä- ja elokuun haastepostauksista linkit tämän postauksen kommenttikenttään.

Syyskuusta jatkan taas normaalisti yhteenvedon tekemistä sekä päivitän haasteen osallistujalistaa, sillä muutama bloggari on jatkanut haastetta uuden blogin parissa. 

Mukavavia ja värikkäitä syyspäiviä! 


 

Jotain raidallista, jotain kuplikasta...

Ahersin kummipojalle kaksi paria 40-koon villasukkia synttärilahjaksi - kuplasukat ja raitasukat. Lankoina käytin tuttua ja turvallista Novitan seiskaveikkaa. Mitään erillisiä ohjeita näihin ei ollut vaan oli sellaista "perussukkameininkiä" pikku lisämausteilla.


Raitasukkiin käytin itseraidoittuvaa lankaa ja sen lisäksi tein lisää pystyraitoja harjoitellen villasukan neulomista nostetuilla silmukoilla. Oli tosi näppärä tekniikka, ehkäpä hyödynnän vielä omiin polvareihin tuota. Värimaailmaltaan näistä sukista tuli raikkaat.

  
Toiset sukat sai syksyisen värityksen kuplien kera. Kukkapenkistä löytyi vielä näin lokakuussa sukkiin sointuvia kukkasia. 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kalevala Cal: Sotkan pesä ja Maailman synty


Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

(1. runo, 207 - 212)

Kalevala CAL-peittoprojekti etenee ja täytyy myöntää, että olen koukuttunut. Toinen neliö on Taina Tauschin suunnittelema Sotkan pesä. Tässä ruudussa suurin huolen aiheeni oli kolmanneksi viimeinen kerros - kun mikään väri ei tuntunut sopivan, päädyin ruskean kirjavaan ja siihen tyydyn. Valkoinen on mukava piriste heti oranssin ja turkoosin jälkeen, sillä se rajaa kuvion mukavasti.


Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän,
hautoi toisen,
hautoi kohta kolmannenkin
1. runo / 213-216

Kolmannen ruudun kohdalla aloin miettiä jo syntyjä syviä, kun aiheena oli Maailman synty. Neliön on suunnitellut Soile Olmari. Omaan värikokonaisuuteeni valikoin tavoistani poiketen neutraaleja sävyjä muutamaa väripilkettä lukuun ottamatta. Mielestäni tämä väriyhdistelmä on harmoninen. Näyttää kuin ruudun keskiössä olisi suo, missä kasvaa kukka ja kukasta kasvaa hilla.  

tiistai 29. elokuuta 2017

Kalevala Cal-peittoprojekti



Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea.
Piti viikoista pyhyyttä,
iän kaiken impeyttä
ilman pitkillä pihoilla,
tasaisilla tanterilla.
 
1. runo / 111-116

Flunssan kourissa ollessani oli aikaa pyöriä instagrammissa ihastellen, mitä muut bloggaajat ja käsityöharrastajat ovat saaneet aikaiseksi. Näyttöön pongahteli ihania, sekä yksivärisiä että monivärisiä virkattuja neliöitä, mitkä oli tägätty hakusanoilla #kalevalacal ja "kalevalacal2017. Mielenkiinto heräsi niin, että piti googlettaa, mitä näiden virkattujen neliöiden taustalla oli.

Selvisi, että ihan äskettäin on pyörähtänyt käyntiin Kalevala CAL- peittoprojekti 100 vuotta täyttävän Suomen kunniaksi. Projekti kestää marraskuuhun ja ideana on toteuttaa peitto vaihe vaiheelta. Tietyin väliajoin julkaistaan yksi uusi neliö ja lopulta nämä kootaan peitoksi. Neliöt on eri suunnittelijoiden kehittämiä ja inspiraation lähteenä on käytetty kansalliseepostamme Kalevalaa.

Yläasteaikana olin todella tykästynyt Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisiin maalauksiin niin, että en voinut olla ohittamatta tätä peittoprojektia... Aloitusruudun nimi on Ilmatar. 

 Valitsin peittoprojektin langoiksi seiskaveikanvahvuisia lankoja (mitä sattuu olemaan) ja virkkuukoukuksi nro 4. Ainakin tämä ruutu tuotti hiukan ongelmia, kun silmukkamäärä ei meinannut täsmätä paikoin. Enkä mene takuuseen, että ruutu on täysin ohjeen mukainen, mutta nätti siitä tuli. Värivalinnat tulee olemaan hiukan erit kuhunkin neliöön ja tunteella mennään - oikeastaan nyt jo hirvittää, millaisen sekametelisopan tulenkaan saamaan aikaiseksi! 

maanantai 28. elokuuta 2017

Koreasti syksyyn virkatulla puserolla



Syksyä kohden on paljon kirittävää, kun kesän ajan käsityöt on kellunu työkiireiden(jatkuva yötyö)ja jalkapallon vuoksi. Vuosi väriterapiaa-haasteen yhteenvetoa ootellessa esittelen toukokuisen extemporee-pikatyöni, mikä löytyi päättelyä vaille valmiina.


Lanka:Cewecin Trinidad superwash (Lankamaailma.fi)
Virkkuukoukku: nro 4
Ohje: virkkuumalli ikivanhan käsityölehden sivulta, puseron malli omasta päästä kokeillen/sovitellen. 
Toteutus: Virkkaus, hihat ja helma tehty ensin ja kädentien kohdalla tehty raglan-tyylisesti kaventamalla virkkuumallin kuviota hyödyntäen.

Puserosta olisi pitänyt ehdottomasti saada kuva tekijänsä yllä, mutta kuvaajan puuttuessa täytyi tyytyä ripustamaan pusero "johonkin" (vaikkapa puupinoon kiinni). Lanka raidottui mukavasti ja sävyt on kirjavan syksyiset, vaikka langan nimi viittaa lämpöiseen Afrikkaan. Kaula-aukosta tuli viehättävä ja jopa pitsimäinen. 

Kuvasta ei selviä puseron olevan hiukan lyhyehkö, mutta se on sitä tarkoituksella... Aikomuksenani on pukea tämä korkeavyötäröisten housujen/shortsien/hameiden kanssa. Silloin on suotavaa, ettei puseroa tarvitse tunkea alaosan alle. Hihat on sitten helmaakin pidemmät ja venyy mukavasti yli kämmenien. 

Tällä hetkellä työn alla on kummipojan villasukat x 2. Sen jälkeen pureudun taas omiin Vuosi väriterapiaa-töihin, rästissä on Oranssi kesäkuu, Pinkki heinäkuu ja Purppura elokuu. Villasukkia on luvassa, tosin saatan vähän fuskata ja neuloa nilkkasukkia... ;) Haaveissa on myös monenmoista rockabilly-tyylistä neuletyötä.    

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ihon kuorinta-aine

Luonnonmukaiset raaka-aineet ihon hoidossa ja hiustenpesussa on alkaneet kiinnostaa viime kuukausina, kun intouduin kevättalvella kokeilemaan naistenlehden kansien välissä tullutta ilmaisnäytepäivävoidetta: menin töihin ja kauhukseni huomasin, että poskipäihin oli tullut voiteen johdosta valkoisia, tunnottomia täpliä. Jokin allerginen reaktio? Pani kyllä miettimään, mille kemikaalipommeille joka päivä altistuu ja kuinka sitä ennen vanhaan pärjättiin, kun ei ollut näitä kaunistavia voiteita ja muita kaupallisia tököttejä. :)  


Juhannusviikon kunniaksi päätin laittaa kesän eliksiirit purkkiin... Viime kesänä törmäsin Strömsön sivuilla ihon kuorinta-aineeseen, minkä yhtenä raikastavana ainesosana on tuoreet koivunlehdet. Ohje on todella simppeli ja ainesosat löytyy mukavasti kaupan hyllystä.

Raaka-aineet:

1 dl tuoreita koivunlehtiä
5 dl hienojakoista merisuolaa
2 dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa

Kaikki ainesosat laitettiin kulhoon ja tehosekoittimella sekoitettiin peston näköiseksi massaksi. Kuorinta-aineen jämy koostumus oli ilmeisesti tehosekoittimelle liikaa, koska se ylikuumeni ja alkoi hieman käryämään. Mutta toimii edelleen!


Tein heti kaksi satsia, mikä meni kahteen lasipurkkiin. Kuorintavoide käy koko vartalolle ja säilyy suljetussa lasipurkissa 6-12 kk. Talvellakin voi siis siemailla kesäisten koivunlehtiä tuoksua. :) 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kolmas Titanium


Kun tein yhden, tein toisen ja samaan syssyyn syntyi kolmaskin Titanium-huivi. Tämän huivin neuloin lahjaksi ja kiitokseksi meidän muksun perhepäivähoitajalle, joka jäi pois työkuvioista. Haikeus tuli niin minulle kuin lapselle... poika kun on tykännyt olla perhepäivähoitajalla ja vanhempana on aina ollut mukava viedä ja hakea poikaa, kun asiat on sujuneet mutkattomasti ja hyvässä hengessä.


Huivi on neulottu Novitan Nalle Taika-langasta vitosen pyöröpuikoilla - aniliinin punaisen kauniit eri sävyt on kuin vuorenkilvistä lainattua, ja tällä hetkellä ne kukkii tontin reunalla. :)


Vielä yksi Titanium-huivi on ainakin tekeillä... Jää nähtäväksi montako huivia samalla mallilla intoudun tekemään, sillä nämä on olleet mainioita sohvaneuleita... Kutkuttaisi kokeilla neuloa vielä raidallinen versio tästä mallista.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Toukokuun satoa


Viime kuussa paljastui, että eräs bloggari on ahkeroinut tammikuusta lähtien haasteen parissa "salaa"... Joten käykäähän ihmeessä kurkkimassa Uminomat-blogissa hienoja ompeluksia! Mukavaa että saatiin tietoon vielä yksi osallistuja! :)

Tässä vielä lista Uminomat-blogin menneiden kuukausien töistä:

Huhtikuu Keltaista valoa

Ollaan jo haasteen puolessa välissä ja kesässä menossa, mihin aika on oikein rientänyt? Lämpimämpiä kelejä saatiin viimeinkin, mutta palataan vielä hetkeksi kevääseen ja toukokuun väriterapiatöihin. Aika monet olivat inspiroituneet turkoosista...
 
 

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Toukokuun fiiliksiä ja #neulekuvahaaste2017

Viime kuussa täällä on ollut varsin hiljaista, kun pääpaino oli instagrammissa. @nonnu.fi järjesti toukokuussa neulekuvahaasteen - jokaiselle päivälle annettiin aihe ja sitä tuli noudattaa kuun jokaisena päivänä. Neljä viimeisintä päivää minulla on vielä laittamatta... Sillä kiirettä on pitänyt, koska valmistuin kuun 8. päivä ja viikon ennätin kärvistellä työttömyyttä, kunnes töitä alkoi sadella. Nyt sitten olen onnellisesti uudessa ammatissa oman alan töissä. :) 

Virkkausta ja neulontaa olen harrastanut silloin tällöin, mutta valmista ei ole tullut. Joten tässä kuvallisessa muodossa makupaloja toukokuulta (osa neulekuvahaastekuvia):










PS. Laittelen toukokuun Vuosi Väriterapiaa-koostetta tulemaan tämän viikon aikana... Yksi bloggari on ilmottautunut vielä mukaan. ;) Siitä lisää yhteenvedossa.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Huhtikuun satoa

Kevät on pikkuhiljaa alkanut orastaa "jääkauden" jälkeen, ihanaa! Palataan kuitenkin Vuosi väriterapiaa-haasteen pariin vielä huhtikuun merkeissä. Ihania töitä löytyy jälleen linkkien takaa:

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Keltainen toukokuu


Vuosi väriterapiaa-haasteen toukokuu koittaa huomenna... ja aika synkältä tuo kevät näytti yhä tänään kuvia napsiessa tästä "keltaisen toukokuun" aikaansaannoksesta. Räntää satoi niskaan usvaiselta taivaalta, mutta olipa mukava saada tällaiset väripiristesukat kontrastiksi takatalven harmauteen.


Keltainen on voimakas ja energinen väri, jota en yleensä suosi töissäni yksinään vaan vaatii aina toista väriä rinnalle. Nyt kuitenkin tein melkoisen poikkeuksen, kun langan sävyksi valikoitui sähäkkä ja shokeeraava neonkeltainen - kenties keltaisista se kylmin. Kyllä loistaa ja on haastava väri kuvata!


Neonkeltaista oli myös vaikeaa virkata - minulla ei ole migreeniä, mutta silmiin lanka otti niin, että virkkausta piti harrastaa hämärässä. Sukan malli on itsekehittelemä. Neljän kerroksen mallivirkkaus on peräisin retrosta käsityölehdestä, mistä ei ollut jäljellä enää kuin muutama rispaantunut sivu. Sukan kärki ja kantapää on tehty puolipylväillä.


Jos joku tahtoo kokeilla näiden sukkien virkkaamista, kirjoitan ohjeen pyynnöstä Sirpukan neuleohjeet-sivustolle. Lankana olen käyttänyt kolmen kerän verran Lisa Gründl-lankaa (www.lankamaailma.fi) ja virkkuukoukkua numero 4. Langasta löytyy myös murretumpia sävyjä ja sukat pystyy toteuttamaan myös ihan toisesta langasta, jos akryyli ei nappaa.

Ai niin, pohdin sukille nimeä. Miten olisi kevään kunniaksi Narsissit tai Kevätesikot? :)

Tämän postauksen myötä toivotan blogini lukijoille ja vierailijoille iloista vappua! 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Limenvihreä huhtikuu


Esittelin viime viikolla täällä blogissa ensimmäisen Titanium-huivini. Nyt on luvassa toinen tuotos Vuosi väriterapiaa-haasteen tiimoilta. Huivimalli on Heidi Alanderin suunnittelema ja ohje löytyy Ullan neulesivustolta.


Kuukauden väriksi olin valikoinut kevääseen sointuvan limenvihreän. Olen kaikkien vihreiden sävyjen ystävä ja kyseinen väri on mulle ikivihreä kestosuosikki. Näin kevään korvalla olen haaveillut keittiön maustamisesta limenvihreillä sisustusjutuilla, sillä meillä on mustat keittiökaapit... Lime ja musta korostaa hyvin toisiansa. 


Kuukauden vuosiväriterapiaa-työnä neulotusta Titanium-huivista tuli mielettömän pehmoinen... Alunperin oli puhe pidättäytyä sukkien teossa, mutta langan olemus vei mennessään - halusin tästä langasta ehdottomasti huivin kaulaa lämmittämään eikä sopivaa sukkamalliakaan tuntunut löytyvän. Ja kerrankin olen onnistunut loihtimaan yksivärisen työn värirunsauden sijaan.


Lanka on Adlibriksestä hankittua Järbon Alpacka Soloa. Langan oli tarkoitus kuulua vasta toukokuun värihaastetyöhön, sillä värin nimi oli hullunkurisesti passioninkeltainen. Kun paketti saapui, sisältä paljastuikin kaksi kerää limeä! Murrettua limeä! Vaikka väri ei ollutkaan ihan odotettu, palveli lanka hyvin tämän kuun haastetta. 

Lankaa meni tarkalleen kaksi kerää, yli jäi vain pari metriä... Jännitystä siis piisasi "loppumetreille" saakka. Käsialan ja puikkokoon vuoksi lisäsin kaksi mallikertaa silmukkamäärään ja näin kerroksiakin syntyi enempi. Oli ilo huomata, että puikoista ja langan paksuudesta huolimatta ohje on helposti sovellettavissa ja huivia voi "kasvattaa" oman maun mukaan niin isoksi kuin tahtoo. 


Pidän suunnittelijan huiville antamasta nimestä. Nimi on peräisin David Guettan ja Sian kappaleesta Titanium, ja se symboloi vahvuutta ja kykyä selviytyä vaikeista asioista. Tähän ajatukseen kiteytyneenä limenvihreä sopii huiviin täydellisesti - vihreä kuvastaa minulle uutta alkua. Kevät on aina uusi alku uudelle kesälle... Se mitä kesä tuo tullessaan huolettaa toisinaan, koska moni tärkeä asia on yhä auki. Olen silti toiveikas, vaikka titaanin lujuutta ja kestävyyttä tullaan varmasti tarvitsemaan monessa asiassa. Ehkäpä Titanium-huivi kaulassa muistuttaa pysymään lujana, vaikka pehmoinen onkin. ;) 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kesäiset cabochon-korvikset


Pienen DIY-intoilun siivittämänä tein cabochon-korviksia pitkästä aikaa. Tarvikkeet on olleet jo hyvän aikaa hankittuina ja varsinaista työtä oli ainoastaan osien liimaaminen yhteen.

Herkullisen väriset korvakorunapit ja cabochonit on tilattu ebaysta. Korvakorunappikehikoista mintunvihreät ja vaaleanpunaiset on mun ykkössuosikkeja - niitä kun ei heti kylillä vastaan tule. Cabochoneissa kuva-aiheina on flamingot, ankkurit, perhoset... Hyvin kesäisiä korviksia siis!

Halkaisijaltaan korvis on 1,3 cm. 


 

Titanium-huivi

Tämä huivi(plus ne pari muuta keskeneräistä) on niitä harvoja töitä, kun maltan pysyä tiukasti ohjeessa tai kun ylipäätään neulon ohjeesta.  Hullua sinänsä, kun hyllyt pursoilee käsityökirjoja ja -lehtiä.


Etsiskelin jotain pitsineulehuivin tapaista ohjetta edellytyksenä, että vaativuustaso ei ole liian kimurantti. Googlettelin ja törmäsin Heidi Alanderin suunnittelemaan Titanium-huiviin.


Huivimalli on todella kaunis ja simppeli neuloa, vaikka lopputulosta katsoessa voisi kuvitella toteutuksen olevan vaikeampi kuin todellisuudessa on. Tämä meni hyvin ns. sohvaneuleena, sillä ainaoikeaa tehdessä työ tuntui loputtomalta... 


Olen neulonut huivini väljästi 5.5-numeron pyöröpuikolla. Lopputulos on kuohkean kevyt, joten tämä on parempi välikausikäyttöön kuin paukkupakkasille. 

 Lankana on kaikenkirjava Cewecin Trinidad superwash (www.lankamaailma.fi)... Värikylläisyyttä taas piisaa. Tulee mieleen revontulet, vaikka näin keväässä ollaankin jo menossa. Olen neulonut samalla ohjeella myös toisen huivin, mutta siitä tulee toinen postaus Vuosi väriterapiaa-haasteen tiimoilta...  
 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: maaliskuun satoa

Kooste maaliskuun töistä tulee nyt luvattoman paljon myöhässä, pahoittelut! Muutenkin blogi on viettänyt tovin hiljaiseloa näyttökokeiden ja työharjoittelun vietyä suurimman viipaleen ajasta. Onneksi kokeet on nyt läpäisty kertaheitolla ja käsityötkin maittaa jälleen.

Osallistujat ovat olleet haasteessa ahkerasti mukana ja on ilo seurata kaikkien tuotoksia. Vielä muutamia huomioita osallistujille: kahlaan oma-alotteisesti bloginne läpi eli uudesta postauksesta ei tarvitse aiemmista tiedoista poiketen ilmoittaa erikseen. ;) Jos listasta puuttuu kuukauden postauksesi linkki tai huomaat koostepostauksessa erheitä, saa ja pitääkin kommentoida. Mainitsettehan selkeästi postauksissanne haasteen (yleisesti ottaen hyvin lähes kaikissa blogeissa mainittu), niin minun ei tarvitse arvuutella, liittyykö postaus haasteeseen vai ei...

Haasteen lopussa on tarkoituksena arpoa osallistujien kesken paketillinen käsityötarvikkeita, lankaa yms. voittajan lemppariväreissä. Olen hasteen edetessä huomannut, että toiset on leikissä mukana enempi ja toiset vähempi... Jotta arvonta (kun on sen aika) olisi kaikille tasapuolinen, olen päättänyt, että arpalipukkeita kirjoitan seuraavasti osallistumiskuukausien mukaan:

Osallistumiskuukausia 0 -> ei lunasta arpaa
Osallistumiskuukausia 1-3 -> 1 arpa
Osallistumiskuukausia 4-6 -> 2 arpaa
Osallistumiskuukausia 7-9 -> 3 arpaa
Osallistumiskuukausia 10-12 -> 4 arpaa

Kuulostaako höpsöltä? 

Ja viime kuun tuotosten pariin... Maaliskuussa värit inspiroivat osallistujia seuraavin töin:

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Paperihelmet

Aika lailla vuosi sitten lähdin mukaan Abstrakti-blogin Käsityökirja-haasteeseen, jossa oli tarkoituksena toteuttaa valitsemistaan kirjoista töitä. Lokakuussa oli puhe olla kaikki opukset kahlattuna (oma takaraja töille), mutta mikä syy oli milloinkin, että haaste ei päässytkään koskaan päätökseen... Tuon tämän haasteen uudestaan esille, koska olen yllättäen päättänyt jatkaa sen parissa.

Vielä kertauksena valitsemani kirjat:

Käsineitä kesästä talveen Clara Falk, Kamilla Svanlund
Kauneimmat luontoneuleet Stephanie Dosen
Made in home Itse teossa -sakset,sivellin ja neula Nygård/Nygård/Pettinen
GeekChicCrochet Nicki Trench
Rakkain villatakkini Birgitta Forslund
Neulo. Virkkaa. Kirjo. JÄMÄLANGASTA! Sanna Vatanen
oMA KOPPA - NELIÖ Virpi Marjaana Siira

Tämän postauksen myötä olen kirjahaasteen osioista suorittanut 2/7. Intouduin askartelemaan paperihelmiä Made in home Itse teossa sakset sivellin ja neula-kirjan inspiroimana.


Kirjassa oli selkeät ohjeet paperihelmien tekoon. Nämä helmet on pyöritelty sukkapuikon avulla Aku Ankan sivuista leikatuista suikaleista. Kovetin helmet Decoupage-lakalla ja niistä tuli yllättävän kestävät.


Kaipasin keväistä, boho-tyylistä korua ja runsaiden asusteiden ystävänä kokosin turkooseista lasihelmistä, turkoosista ketjusta ja kaikenkirjavista paperihelmistä näyttävän kaulakorun. Ylijääneistä paperihelmistä loihdin rannekoruja sujauttaen helmet joustolankaan.


Osallistun tällä postauksella myös Silmukan ytimestä-haasteeseen.
Maaliskuun teemana oli yllätys - ja yllätystä piisasi, kun käsityökirjahaaste saikin vielä jatkoa. Yllätyin positiivisesti myös paperihelmien kestävyydestä ja siitä, kuinka mukavaa niitä oli pakertaa. Eihän helmiä tietenkään kevään räntäsaateessa kannata kastella, mutta yhtä helmeä kokeilin puristaa lujasti... Se meni lyttyyn ja oikeni itsestään takaisin muotoonsa!