tiistai 24. lokakuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Syyskuun satoa

Syyskuulle on taas osallistujalista käyty läpi. Mahtavaa, että porukka on vielä ahkerasti mukana! 

Muutama huomio: en päässyt kaikkien blogeihin, koska en ollut "kutsuttu käyttäjä" eli jotain muutoksia on ilmeisesti tapahtunut joidenkin blogien yksityisyysasetuksissa? 

Kaksi blogia on vaihtanut nimeä/osoitetta. Näpertelijä on nykyään Huoppoa ja Kummajuttu on Pipertäjän paratiisi.

Jokainen blogi on käyty läpi (siltä osin kun olen blogeihinne päässyt), mutta jos joltain puuttuu postaus listasta, niin huikatkaa! :)Väsynyt silmäpari on tämän postauksen takana, joten oioin hiukan enkä nimennyt linkkejä erikseen postausten mukaan vaan laitoin pelkän osoitteen.

Kolme kuukautta enää jäljellä haasteen päättymiseen, Sirpukan solmuissa toivottaa iloisia väriterapiahetkiä loppukiriin. :)


 

Hupsut tupsut

Pojille piti saada pään lämmikettä - molemmille jotain samanlaista, mutta vähän erilaista.


Lankamaailmasta heräteostoksena hankittu, sopivan poikamaisen turkoosi Viking Alpaca jalostui pipoiksi. Lanka on 100% alpakkaa ja neulonta oli mukava elämys niin pehmeän ja lämpöisen materiaalin kanssa. 

Ilman ohjetta neulotut pipot syntyi vikkelästi nro 6 sukkapuikoilla. Neulepinta on 1 o 1 n-helmineuletta. Vaikka veljesten pipot onkin eri kokoa, oli vaarana, että ne menevät sekaisin. Joten pipot piti erottaa toisistaan tupsujen värien avulla.


Olin tilannut Kiinasta kätevät "tupsukoneet", mutta vasta Youtuben ohjevideota katsellessani tajusin, että minulle oli lähetetty jokaisesta tupsukoosta vain toiset puolet osista. Höynäytettynä oli keksittävä muu keino. Onneksi Youtubesta löytyi tupsujen teko- ohje kahden wc-paperihylsyn avulla. Tupsut on askarreltu Nordia Produkterin Käsityölangasta. Näppärästi onnistui, vaikka tulikin vähän hupsut tupsut!


Esikoinen valitsi suoriltaan tupsun väriksi oranssin, se on kuulemma hänen lemppariväri. Kuopuksella oli valinnan vaikeutta muutamasta vaihtoehdosta, joten yhdessä ratkaistiin väriksi iloinen keltainen. Mukavan syksyiset värit, eikös?       

maanantai 23. lokakuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Smaragdinvihreä syyskuu



Syyskuussa olin smaragdinvihreää etsimässä... Syksyyn kuuluu ihania oranssin, keltaisen ja punaisen ruskavärejä, mutta ei vihreäkään huonommaksi jää. Smaragdinvihreää näin mm. kuusen oksissa ja sateen kostuttamassa sammaleessa... 


Kuukauden väriterapiahaastetyönä neuloin turbaanipipon Jonna Hietalan Kerällä-kirjan ohjeella. Käytin kirjasta poiketen vihreänkirjavaa Novitan Kajo-lankaa ja juoksutin sen rinnalla merenvihreää, ohutta konelankaa.
Pipo neulottiin suoraksi kaitaleeksi patenttineuleella, minkä jälkeen se ommeltiin muotoonsa. Luulin prosessin olevan kinkkisempi, mutta toteutus oli todella helppo ja yksinkertainen.  Ei siis tarvinnutkaan olla mikään origamien taittelumestari tästä selviytyäkseen.

Työtä tehdessä pohdin, mille valmis pipo näyttäisi ja sopiiko minulle turbaanipipo ylipäätään... Pidän pipon vintage-henkisyydestä ja vihreän eri sävyistä. Se mikä on smaragdinvihreää ja mikä ei, jää jokaisen omaksi tulkinnaksi. :) 


tiistai 10. lokakuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: kesäkuusta elokuuhun

Ensimmäiseksi pahoittelen kesän ajan haastetyökoosteiden puuttumista! Kesä meni kovalla temmolla ja haasteen emäntä olikin niin kiireinen, ettei kerinnyt blogia juuri päivitellä saati käsitöihin kunnolla paneutua. Syksyyn tultiin ja tajusin, että olisi todella aikaa vievä homma koota koko kesän haastelinkit jokaiselta osallistujalta. Joten...

OSALLISTUJAT HUOM! Pyytäisin Teiltä hieman apua. Eli jokainen osallistuja voi halutessaan laittaa kesä-, heinä- ja elokuun haastepostauksista linkit tämän postauksen kommenttikenttään.

Syyskuusta jatkan taas normaalisti yhteenvedon tekemistä sekä päivitän haasteen osallistujalistaa, sillä muutama bloggari on jatkanut haastetta uuden blogin parissa. 

Mukavavia ja värikkäitä syyspäiviä! 


 

Jotain raidallista, jotain kuplikasta...

Ahersin kummipojalle kaksi paria 40-koon villasukkia synttärilahjaksi - kuplasukat ja raitasukat. Lankoina käytin tuttua ja turvallista Novitan seiskaveikkaa. Mitään erillisiä ohjeita näihin ei ollut vaan oli sellaista "perussukkameininkiä" pikku lisämausteilla.


Raitasukkiin käytin itseraidoittuvaa lankaa ja sen lisäksi tein lisää pystyraitoja harjoitellen villasukan neulomista nostetuilla silmukoilla. Oli tosi näppärä tekniikka, ehkäpä hyödynnän vielä omiin polvareihin tuota. Värimaailmaltaan näistä sukista tuli raikkaat.

  
Toiset sukat sai syksyisen värityksen kuplien kera. Kukkapenkistä löytyi vielä näin lokakuussa sukkiin sointuvia kukkasia.